Pahuuden sijaan pitäisi ajatella hyvää

Yksi yleisimmistä kysymyksistä rippikoulussa on se, että jos olemassa on hyvä Jumala, niin miksi sitten on niin paljon pahaa? Hyvä kysymys, johon on vaikea vastata.

On kuitenkin mielenkiintoista, kuinka mielemme toimii. Nimittäin, jos vaikkapa olemme retkellä metsässä ja kuulemme jotain ääntä, niin mistä kuvittelemme sen olevan lähtöisin? Jos ääntä ei tunnista, niin mieleen alkaa hiipimään kaikkea ihmisiä syövistä karhuista tai susista lähtien. Rauhoittumaan meitä ei saa edes se fakta, että on monta kertaa todennäköisempää, että rasahdus kuului tuulen heiluttamasta oksasta, kuin mistään eläimestä. Jos sen rasahduksen kuitenkin aiheutti eläin, niin se on juuri pinkomassa pois meidän luotamme. Mielemme täyttyy herkästi kaikesta pahasta hyvän sijaan.

Sama homma tulee mieleemme, jos huomaamme kaverin lukeneen viestimme, mutta jättääkin vastaamatta meille. Helposti kuvittelemme, että hän on vaikkapa loukkaantunut jostain, kun ei vastaa. Ei tule mieleen, että ehkä hän on juuri nyt niin kiireinen, ettei ehdi vastaamaan.

Jos joku kehuu meitä tai kertoo jostain hyvästä uutisesta, niin sen vaikutus menee nopeasti ohi. Uutinen katoaa mielestä, mutta toisin on huonojen uutisten laita. Poikkipuoliset sanatkin painuvat mieleemme paljon helpommin, kuin ne hyvät sanat.

Niinpä ajattelen, että maailmassa on kyllä paljon pahaa, mutta me kyllä paisuttelemme sitä vielä suuremmaksi. Unohdamme kaiken sen hyvän, mitä olemme saaneet ja näemme ympärillämme aivan liian helposti. Eikö se, että maailmassa on niin paljon hyvää kerro juuri siitä, että olemassa on hyvä Jumala?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *