Yhteisöllisyyttä

Tampereen lastenklinikantuki ry:n, Aamulehden ja KooVeen hyväntekeväisyysprojektin yksi tärkein tekijä minulle oli yhteisöllisyys. Yhtäkkiä ympärilläni oli ihmisiä, joilla oli sama tavoite eli oppia suunnistamaan ja selviytyä Jukolan viestistä. Harjoitusten lomassa keskustelimme reiteistä, valinnoista ja oikeastaan kaikesta. Muistan vielä, kuinka Vierumäen leirillä pääsin tutustumaan kahteen joukkueeni herrasmieheen meidän ollessa kämppiksiä. Silloin alkoi tuntua siltä, että joukkueemme alkaa nivoutua yhteen.

Jälkeenpäin muistelen, että juuri tuolloin opin tuntemaan hyväntekijäporukkaamme nimeltä. Nimi on mielestäni tärkeä palanen siihen, että oppii tuntemaan toisen. Juuri tuo hetki oli siis käännekohtana sille, ajattelulle, että olemme yksilöiden sijaan yksi joukkue.

Ihmisen on tärkeä saada tuntea, että hän ei ole yksin, vaan että hänellä on läheisiä ihmisiä ympärillään. Sen takia joukkueidenkin tulee tutustua jäseniinsä ja opetella tuntemaan toinen toisensa. Joukkue, jonka jäsenet tuntevat toinen toisensa, osaa iloita ja jakaa ilonsa yhdessä. Samalla tavoin epäonnistumisten kohdatessa jäsenet tietävät, että kenenkään ei tarvitse kantaa taakkaa yksin vaan silloinkin yhteisö on tukena. Tämä kuulostaa jo aika kristilliseltä puheelta ja ehkä sieltä ajatus on lähtöisin. Kokemuksieni mukaan se kuitenkin toimii, sillä luottaessaan toinen toisiinsa ihminen osaa suorittaa rennommin ja onnistuu useammin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *