Kasvissyöjä

En ole kasvissyöjä. En ainakaan siinä merkityksessä, mitä sanalla tarkoitetaan. Kasvisten syöminen ei kuitenkaan tuota minulle mitään ongelmia. Pikemminkin pidän kasviksista ja syön niitä paljon. Tästäkin huolimatta en pidä itseäni kasvissyöjänä.

Saatan ravintolassa tilata ruokaa, jossa ei ole lihaa. Tilaan sitä ihan vaan siksi, että se vaikuttaa hyvältä ja haluan sitä silloin syödä. En kuitenkaan halua kuulla kysymystä, että oletko alkanut kasvissyöjäksi, kun tilaat tuollaista? Siitä, että lautasella on pelkkiä kasviksia, ei voi automaattisesti päätellä, että ruokailija on kasvissyöjä. Sen sijaan siitä voisi päätellä, että kysyjä on jonkun stereotypian vanki.

Nostan kuitenkin hattua kasvissyöjille, etenkin miehille. Makkaran, siipien, grillailukulttuurin ja pihvien maailmassa ei ole helppoa olla kasvissyöjä. Aivan liiaksi saa perustella omaa valintaansa ja aivan turhaan siinä tilanteessa voi joutua myrskyn silmään. Jonkinlaisessa miehisessä stereotypiassa silloinkin eletään.

Suomen kieli tulee katoamaan

Taannoin syksyllä oli paljon puhetta suomen kielestä. Oltiin huolissaan siitä, kuinka kielellemme käy, kun näyttää siltä, että taito kirjoittaa ja puhua sitä, heikkenee. Huoli on ehkä aiheellinen, mutta onko se turha? Väitän niin, että vääjäämättä tulevaisuudessa sitä osaavat enää vain muutama satatuhatta ihmistä. Miksi siis opiskella kieltä, jolla ei tule olemaan tulevaisuutta?

Suomea osaa tällä hetkellä noin 6 miljoonaa ihmistä. Se tarkoittaa 0,08% maailman väestöstä. Vertailun vuoksi englantia puhuu 5% väestöstä pelkästään äidinkielenään ja noin 13,5% maailman väestöstä osaa sitä. Lisäksi kieli on virallisesti maailmankieli, jolloin se on erittäin tärkeässä ja määräävässä roolissa kansainvälisessä toiminnassa. Tämä näkyy myös kouluissamme, joissa opiskellaan kyseistä kieltä. Ehkä sen opiskelu pitäisi alkaakin jo esikoulussa?

Kuunnellessani lasten ja nuorten keskustelua digimaailmasta huomaan, että monet sanat on korvattu englannin sanoilla. Puhutaan skämmäämisestä, afkaamisesta, pullaamisesta, noobeista, invaamisesta jne. Vähitellen siis syntyy kieli, joka on yhdistelmä suomea ja englantia.

Ihmisten vahvuus on se, että pystymme kommunikoimaan keskenämme. Osaamme kertoa, mitä haluamme. Osaamme neuvotella ja kykenemme tekemään sopimuksia. Tarve ja kyky kommunikoida toisten ihmisten kanssa on mahdollistanut meille sen, että olemme kyenneet kehittämään valtavia yhteisöitä, joita kaupungeiksi ja maiksi sanotaan. Ilman yhteistä kieltä se ei olisi onnistunut.

Nyt digiaikana tarve olla yhteydessä toisiin näkyy siinä, että osaa meistä ei saa irti sovelluksista, jotka mahdollistavat vielä tehokkaamman kanssakäymisen. Sen maailman kieleen kuuluvat myös kuvat. Niitä kuvia ymmärtää jo sitten lähes 100% maailman ihmisistä. Tässä kommunikaation vääjäämättömässä kehityksessä suomen nuori kieli jää armotta jalkoihin.