Profeetta Black Friday

Sain tänään kuulla, että minulla ei ole kaikkea, mitä tarvitsen. Profeetta nimeltä Black Friday tuli kertomaan, että hänellä olisi vastaus ongelmaani. Nyt nimittäin olisi tarjolla taivaspaikkaa uuden muodin ja tavaroiden ostajalle hinnoilla, jotka eivät ole lähelläkään alkuperäistä. Olen kuitenkin aika heikko uskossani häneen, enkä aivan vielä vakuuttunut siitä, että tarvitsenko juuri nyt tätä kaikkea.

Vauhti kuitenkin kiihtyy. Huomaan Black Fridayn jakavan traktaatteja bussipysäkeillä, liiketilojen seinillä, netissä ja lehdissä. Onneksi ei ole ovella käynyt, vaan on tyytynyt siihen, että laittoi esitteitään postilaatikkooni. Taisi tietää, että olisin kuitenkin kertonut edellistenkin heräteostosten keräävän pölyä kaapissa käyttöä vailla. Tai ehkä hän tiesi sen, että minulle hänen profetiaansa tärkeämpää on se, että saan itse päättää siitä, mitä tarvitsen.

Kaveriin viesti kuitenkin upposi. Huomaan hänen haaveilunsa uudesta takista, joka toimisi juuri tänä talvena hänen päällään. Ehkä ei edes koko talvea, mutta muutaman IG-kuvan verran ainakin. Se on ihan riittävästi, jotta saavuttaisi uuden tason matkalla Fridayn taivaaseen. Tai ehkä hän on vain tapauskovainen eli ostaa tavaroita vain tavan vuoksi sen kummemmin ajattelematta.

Alan olla jo aika vakuuttunut siitä, etten juuri nyt tarvitse tuon profeetan palveluksia.

Aloituksesta nauttimiseen

Harrastin golffia joitakin vuosia. Noiden vuosien aikana pääsin tasoituksessa alle 24. Sain silloin kuulla, että tuosta alkaa vasta pelistä nauttiminen. Tason noustessa en enää keskittynyt vain siihen, että osun palloon, vaan saatoin jo miettiä, mihin osaan kenttää yritän sitä lyödä. Pelin luonne oli muuttunut aivan erilaiseksi, kuin mitä se oli aluksi.

Nyttemmin olen juossut paljon. En kanna korvillani kaiuttimia, vaan nautin luonnon äänistä ja siitä, että saan rauhassa ajatella asioita. Juokseminen tuntuu nyt myös nauttimiselta. Jossain kolmen kuukauden kohdalla tein vetoharjoitusta ja tunsin, että selviän tästä. Tuli myös tunne siitä, että aloittelijan tasosta on siirrytty seuraavalle tasolle.

Kolmekin kuukautta on pitkä aika säännöllistä raskasta treeniä. Siinä saa moneen otteeseen kannustaa itseään jatkamaan. Kaikki ei kuitenkaan tule vaivatta, mutta sen nähdyn vaivan korvaa moninkertaisesti tunne onnistumisesta.