Tapauskovainen

Kohta on aatto. Sen päivän viettoon kuuluu käynti joulukirkossa. Joku vääräleuka sanoisi, että juuri se on tapauskovaisen merkki. Inhoan tuota määritelmää ja siedän jopa kirosanoja sitä paremmin.

Käyn kirkossa silloin, kun huvittaa ja joulu on ehdottomasti yksi niistä vuoden hetkistä, mihin se mielestäni kuuluu. Se on muodostunut tavaksi, mutta se sisältää paljon muutakin. Hetki kirkonpenkissä on rauhallinen, kiireetön ja jotenkin vapauttava. Ei harras vaan pikemminkin pirteä ja voimauttava. Siitä välittyy tunne siitä, että nyt on palikat paikallaan. Siinä ajatuksessa välittyy myös joku suuri tunne uskostakin. Siis se, että tuntee asioiden olevan hyvin juuri näin. Koen, että se, miten tapauskovaisuudesta puhutaan, halventaa tuota kokemusta.

Sanotaan, että suurin osa suomalaisista on tapauskovaisia. Olisiko kuitenkin parempi sanoa, että ollaan ihan tavallisia suomalaisia, joiden käsitys uskonnosta on aika perinteinen ja käytännöllinen. Siinä Jumalaa pohditaan muutaman murahduksen verran silloin tällöin. Siinä käydään kirkossa silloin, kun siihen terassihommien, harrastusten ja perhesuhteiden viidakossa tulee mahdollisuus. Luetaan Raamattua silloin, kun joku pyytää kummiksi. Se on sellaista ruisleipäuskoa.

Profeetta Black Friday

Sain tänään kuulla, että minulla ei ole kaikkea, mitä tarvitsen. Profeetta nimeltä Black Friday tuli kertomaan, että hänellä olisi vastaus ongelmaani. Nyt nimittäin olisi tarjolla taivaspaikkaa uuden muodin ja tavaroiden ostajalle hinnoilla, jotka eivät ole lähelläkään alkuperäistä. Olen kuitenkin aika heikko uskossani häneen, enkä aivan vielä vakuuttunut siitä, että tarvitsenko juuri nyt tätä kaikkea.

Vauhti kuitenkin kiihtyy. Huomaan Black Fridayn jakavan traktaatteja bussipysäkeillä, liiketilojen seinillä, netissä ja lehdissä. Onneksi ei ole ovella käynyt, vaan on tyytynyt siihen, että laittoi esitteitään postilaatikkooni. Taisi tietää, että olisin kuitenkin kertonut edellistenkin heräteostosten keräävän pölyä kaapissa käyttöä vailla. Tai ehkä hän tiesi sen, että minulle hänen profetiaansa tärkeämpää on se, että saan itse päättää siitä, mitä tarvitsen.

Kaveriin viesti kuitenkin upposi. Huomaan hänen haaveilunsa uudesta takista, joka toimisi juuri tänä talvena hänen päällään. Ehkä ei edes koko talvea, mutta muutaman IG-kuvan verran ainakin. Se on ihan riittävästi, jotta saavuttaisi uuden tason matkalla Fridayn taivaaseen. Tai ehkä hän on vain tapauskovainen eli ostaa tavaroita vain tavan vuoksi sen kummemmin ajattelematta.

Alan olla jo aika vakuuttunut siitä, etten juuri nyt tarvitse tuon profeetan palveluksia.