Sika!

On taas se aika vuodesta, kun sika pääsee uuniin. On myös aika lomien, jolloin työnteko hiukan hiljenee ja saa ottaa rauhassa. Loma voi olla myös kriisin paikka, kun perhe on pitkästä aikaa ajan kanssa koolla ja pitäisi osata olla yhdessä ihmisiksi. Homma voi riistäytyä myös sikailun puolelle.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt haukkumasanaa sika. Monesti sen koulun käytävillä kuuli sanottavan ainakin viikonlopun jälkeen. Joku jätkä oli taas tehnyt jotain jollekin tytölle. Nimitys saattoi olla ansaittu, mutta käytännössä se tuntui samalta, kuin huorittelu. Molempia käytetään silloin, kun halutaan puhua loukkaavasti toisesta, vaikka todellinen syy olisi kuinka pieni tahansa. Halutaan vaan lyödä sanoilla.

Koin myös pienen piston sydämessäni. Pitäisikö minunkin päästä tuohon sikojen joukkoon, sillä edustinhan samaa sukupuolta? Jos siis tekisi toiselle oikein pahasti, niin olisinko muiden silmissä miehisempi? Tyttöjen silmissä miehekkäämpi, kun osaan näyttää kaapin paikan?

Paineesta huolimatta en nähnyt sillä tiellä tulevaisuuttani. Pidän itseäni edelleenkin turvallisena nallena, kuin räyhäävänä karhuna. Kuitenkin edelleen sana sika särähtää korvaani. Se käskee minua olemaan jotain sellaista, mitä en ole, mutta jota minun sukupuoleni edustajien ainakin vähän oletetaan olevan.

Identiteettikriisi

Lomakkeessa kysyttiin, että olenko mies, nainen vai jotain muuta? En epäröinyt hetkeäkään, kun ruksasin ensimmäisen vaihtoehdon. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kuin mitä lomakkeen kysymys antaa olettaa.

Pidän itseäni keskustelevana tyyppinä ja jos joku asia painaa tunnen halua keskustella sen auki. Minulle ei myöskään tuota ongelmia olla lasten kanssa. Pikemminkin koen, että ajatukset vaeltavat välillä sillä rajattomalla tasolla etsien uusia leikkejä tai muita touhuja. En koe mitään tarvetta ryyppyjuhliin, enkä edes tavalliseen saunaolueen. Nyrkkitappeluun minusta ei saa kaveria, vaikka osaankin puolustaa itseäni. Ajattelen niin, että käsirysy on viimeinen keino käsitellä erimielisyyksiä. Keittiössäkin viihdyn, mutta siivoamisesta en pidä kovinkaan paljoa.

Eihän tuon luettelon asiat muuta sukupuoltani miksikään, mutta se herätti ajattelemaan omaa miehisyyttäni. Ainakin ajatusten tasolla on olemassa asioita, jotka ovat sidottuna sukupuoleen. Haluan kuitenkin ajatella, että mies 2000- luvulla on jotain muuta, kuin mies 1900- luvulla tai sitä aiemmin. On aika raottaa tätä pientä identiteettikriisiä.