Identiteettikriisi

Lomakkeessa kysyttiin, että olenko mies, nainen vai jotain muuta? En epäröinyt hetkeäkään, kun ruksasin ensimmäisen vaihtoehdon. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kuin mitä lomakkeen kysymys antaa olettaa.

Pidän itseäni keskustelevana tyyppinä ja jos joku asia painaa tunnen halua keskustella sen auki. Minulle ei myöskään tuota ongelmia olla lasten kanssa. Pikemminkin koen, että ajatukset vaeltavat välillä sillä rajattomalla tasolla etsien uusia leikkejä tai muita touhuja. En koe mitään tarvetta ryyppyjuhliin, enkä edes tavalliseen saunaolueen. Nyrkkitappeluun minusta ei saa kaveria, vaikka osaankin puolustaa itseäni. Ajattelen niin, että käsirysy on viimeinen keino käsitellä erimielisyyksiä. Keittiössäkin viihdyn, mutta siivoamisesta en pidä kovinkaan paljoa.

Eihän tuon luettelon asiat muuta sukupuoltani miksikään, mutta se herätti ajattelemaan omaa miehisyyttäni. Ainakin ajatusten tasolla on olemassa asioita, jotka ovat sidottuna sukupuoleen. Haluan kuitenkin ajatella, että mies 2000- luvulla on jotain muuta, kuin mies 1900- luvulla tai sitä aiemmin. On aika raottaa tätä pientä identiteettikriisiä.