Erään ekosysteemin katoaminen

Tein yli.fi testin, jossa kysyttiin tunnistanko uhanalaisia lajeja. Luulin tunnistavani, mutta kun testi kertoi varpusen olevan uhanalainen, aloin kyseenalaistamaan tietoni. Taitaa ollut käynyt niin, että tietoni uhanalaisista lajeista onkin päässyt vanhenemaan.

Osaltaan tietoni perustuivat lapsuuteeni. Elin maalla ja meillä oli maatila, jossa oli paljon eläimiä, pääosa lypsykarjaa. Kärpäsiä surrasi kesäisin ihan harmiksi asti, hiiriä ja rottiakin sai poikasena metsästää. Parhaimmillaan laskin toistakymmentä pääskysen pesää autotallin räystäiden alta. En muista myöskään vuotta, joilloin en olisi nähnyt kana- ja hiirihaukkaa taivaalla lentämässä. Nämä muka uhanalaiset varpuset liikkuivat isoissa parvissa nappaillen viljaa mistä ikinä nokkaansa saivatkaan.

Sitten tuli aika, kun tilan toiminta piti lopettaa. Tuohon aikaan hävisi kylältä käytännössä kaikki maatilat, koska kukaan ei halunnut laajentaa rankasti isompaan yksikköön. Tutut eläimet vietiin pois ja pihapiiri hiljeni. Seuraavana kesänä ei enää ollut kärpäsiä. Sen täytyi olla paikalle ilmaantuneille pääskysille iso järkytys. Jossain vaiheessa hiiret, rotat ja varpuset olivat syöneet viimeisetkin jäljelle jääneet jyvät. Haukat muuttivat reviiriään, kun alueella ei ollutkaan riistaa heidän tarpeisiinsa.

Joku vuosi taaksepäin havahduin tähän muutokseen. Oli kesä ja tajusin, että eihän täällä kuulekaan pääskysten laulua. No loogisesti tajusin, että ei muuten ole niitä kärpäsiäkään. Se, että maatila lopetti merkitsi myös erään ekosysteemin katoamista. Se, että maatilojen määrä on romahtanut lapsuudestani, on merkinnyt monien vastaavien ekosysteemien loppua. Tästä perspektiivistä katsottuna en ihmettele yhtään, että varpusestakin voi tulla uhanalainen.

Muutama koulujen rakenteellinen ongelma

Minua ei niinkään haittaa se, että koulu alkaa tosi aikaisin aamulla. Tarkoitan aikaisella sitä, että yhteiskunnan vuorokausirytmi on muuttunut iltapainotteisemmaksi, kuin silloin joskus virka-aikaa keksittäessä. Minulle aikainen herääminen luontaista ja normaalia, eikä se kouluani haitannut. On kuitenkin muutama muu koulun rakenteellinen ongelma, jotka voisi mielestäni muuttaa vaikka heti.

Olen jotenkin rutiineihin taipuvainen kaveri. Päivässä pitää olla tietty rytmi ja aikataulu, joka pääosin pitää. Pidän siitä, että pystyn pitämään viikon tapahtumat päässäni ja tiedän, mitä tapahtuu. Joku järjestys on hyvä olla, vaikka sitä ei työpöytäni siisteydestä voisi päätelläkään. Joskus peruskoulun loppupuolella joku kuitenkin keksi jakso- järjestelmän. Se tarkoitti sitä, että yhden lukujärjestyksen sijaan minun pitikin muistaa vuodessa kuusi lukujärjestystä. Se tarkoitti myös sitä, ettei liikuntaa, eikä musaa, tullut jokaiseen kuukauteen. Sitäkin se tarkoitti, että sitten kun oli ruotsia, niin sitä oli kunnolla.

Poikien koulumenestystä verrataan monesti tyttöjen vastaavaan. Sarkastisesti voisin sanoa, etten tiedä, minkä tuloksen yleinen mielipide tähän vertailuun antaa. Mielestäni etenkin poikia kurittaa se, että koulussa ei alusta asti julkaista tuloksia numeroina. Kunnon kilpailuhenki elää minussakin vahvana ja se, että sain vertailla numeroita kavereiden vastaaviin, oli minulle yksi tärkeimmistä motiiveista opiskella. Minulla ei ollut kunnianhimoa yliopistoon, mutta halusin olla muutamia tyyppejä parempi ja siinä oli tsemppiä kerrakseen.

En ole siis jaksoihin perustuvan koulujärjestelmän fani, mutta vielä enemmän haluaisin saada numerot takaisin. En itseni, vaan kilpailuun taipuvaisten poikien tähden.