Muoti on huijausta

Entä jos sanoisin, että muoti on huijausta tai jos nyt ei huijausta, niin ainakin vedätystä. Lähdetään liikkeelle siitä, että kaiken mainostamisen tehtävänä on saada ihmiset ostamaan enemmän. Aikoinaan homma lähti liikkeelle teollistumisen aikaan, jolloin huomattiin, että tavaroita valmistui enemmän, kuin mitä niitä kului. Käsitettiin, että ihmisille pitää luoda tarve ostaa. Näin syntyi mainostaminen. Muoti taas on yksi osa mainostamista. Siten saadaan ihmiset tyytymättömiksi ja ostamaan lisää.

Väitän niin, että muoti syntyy siitä, että ihmiset katsovat toisia ihmisiä ja yrittävät matkia heidän pukeutumistaan. Katsellaan mallien ja muiden julkkisten kuvia. Iltapäivälehdetkin osaavat kertoa näiden julkkisten kautta, millaisia vaatteita kannattaa tulevana vuodenaikana omistaa, jotta olisi muodikas. Ei tulla miettineeksi sitä, että jonkun pitää saada taas vaatteita myytyä ja onhan se paljon helpompaa myydä jonkun tunnetun ihmisen päällä.

Näin syntyy illuusio muodikkuudesta ja muodista. Todellisuudessa kyse on vaan siitä, että meille pitää saada syntymään epämiellyttävä tunne pukeutumisestamme. Tämän tunteen syntyessä meille tulee halu ostaa lisää uutta. Lopulta ”muoti” on siis vain yksi palanen mainostamisessa. Sen tavoite on saada meidät haluamaan ja ostamaan jotain uutta. Kummallisesti se tekosyy toimii aina meidän aivoillemme ja saa meidät ostamaan lisää.

Koulukiusaajaksi tekemättä mitään

Jostain kirjasta luin tämän ajatuksen: ”Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.” Olen käynyt puhumassa monta kertaa koulukiusaamisesta ja kiusaamisesta ylipäätään. Pidän itseäni melko suvaitsevaisena tyyppinä ja osaan mielestäni sietää erilaisuutta hyvin. Kuitenkin tunnistan tuossa lukemassani ajatuksessa itseni osana ongelmaa.

Muistan hyvin tilanteita, joissa en syystä tai toisesta mennyt väliin, vaikka tiesin, että nyt pitäisi. Yleensä ne hetket ovat ikäviä sanoja, joita en haluaisi minulle sanottavan. Olisi helppo mennä sanomaan:” Kun sanoit noin tuolle toiselle, niin minusta se tuntui pahalta. En ainakaan haluaisi, että minulle sanotaan noin.” Kuitenkin liian usein olen jättänyt sanomiset väliin ja siirtynyt muualle. Tutuille on kyllä helppo kertoa mielipide, mutta silloin kun ei tunne toista, on kynnys liian korkea. Niinpä ajattelen, että liian usein olen ollut osana ongelmaa.

Tässä mielestäni on myös koulukiusaamisen ongelma. On syntynyt kulttuuri, jossa liian usein ollaan tekemättä mitään, eikä puututa asioihin. Ongelmat ovat jonkun muun harteilla: Kiusaajan, koulun, opettajien, kasvatuksen tai jopa kiusatun. Ongelma on kuitenkin jokaisen meidän harteilla, jotka jätämme tekemättä sen, minkä tiedämme oikeaksi. Jos siis et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.